Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

KUINKA KAIKKI ALKOI

 

Rakkaus alkoi eläimiä kohtaan oikeastaan jo ollessani pieni tyttö. Kotonani sain kokea ikäviä tilanteita alkoholisoituneen perheenpään ja eläinten kohtaamisesta. Nämä löivät lähtemättömät jäljet pienen lapsen sydämeen, joka viestitti, ettei koskaan tee pahaa yhdellekään luomakunnan neli- tai monijalkaiselle. Vieläkään en pysty kyynelehtimättä muistelemaan kyseisiä aikoja.

Ensimmäinen oma koira tuli Pispalassa asuessani poikani kanssa 1978. Naapuri oli luopumassa omasta 4-kuisesta saku-uroksesta sen ollessa heidän mielestään raju. Sain koiran hetkeksi kokeiluun miten meillä synkkaisi ja yhteiselo oli ihanaa ja vaivatonta. Olin jo varautunut koiran omistajaksi, mutta nuoripari tulikin katumapäälle ja pitivät koiran. Ehkä kehuin sitä liikaa.

Kipinä oli jo syttynyt. Ei auttanut muu, kuin etsiä uusi pentu. Sellainen löytyikin Vesilahdelta isosta pesueesta. Narttuja vain yksi ja loput uroksia. Narttupentu oli pieni ja se sai sydämen sykkimään, josko siitä tulisi oma pentumme. Poikani 7v ihastui siihen pieneen vintiöön ja näin se sitten tuli mukaamme. Nimeksi tuli naapurin toiveesta PITI.

Pitin ollessa 41/2 kk se vietiin lääkäriin takajalkojen jäykkyyden takia. Sinne se pieni pentu jäi pöydälle. Ei ollut lonkkamaljoja lainkaan. Tuntui, että sydän revitään rinnasta irti. Lääkäri ehdotti kovaa kalkkikuuria jotta kuukauden ajan olisi menty eteenpäin, mutta en voinut kiusata koiraa, koska kuukauden päästä olisi ollut kuitenkin sama kohtalo, mistäs ne lonkkamaljat olisi tullut, kun niitä ei kerta ollut. ( itken nytkin, kun tätä kirjoitan, niin paljon se sattuu.)

Silloin en tietenkään sitä ymmärtänyt, mutta näin jälkeen päin olen monesti ajatellut, että pennun ruokaa ei oikeaoppisesti ole vadillinen kuorineen keitettyjä kokonaisia perunoita jotka kelluivat maidossa. Muuta ruokaa pennut tuskin saivat. Tällainen perunavati oli pentujen aitauksessa.

Eipä auttanut muu, kuin jälleen etsimään uutta pentua. Sellainen löytyi Ukonkallion kennelista. Ukonkallion Fatima. Todellinen sydäntenmurskaaja kaikessa komeudessaan. Koira oli tosi oppivainen ja yhteiskoulutustaipaleen aloitimme TPKH:ssa Tampereella. Oppi-isiämme olivat Tarmo Nieminen ja Nils-Erik Tagström. Kaunis kiitos heille. Kukaan ei ymmärtänyt Tpkh:ssa potkia meitä kokeisiin, vaikka koira osasi moitteettomasti alle vuoden vanhana voittajaluokankin liikkeet.

Muutimme sitten Äänekoskelle. Siellä ollessamme perheeseen tuli Reikon Wenke, Extas Iinyx, Reikon Zarno. Wenkestä ja Zarnosta tuli sitten minun a-pentueen vanhemmat. Siellä aloitin tämän pitkän kisataipaleen ja näyttelyssä käynnit, jotka vieläkin jatkuu, toivottavasti pitkään.

Elämän vaikeuksissa ovat koirat olleet ne, jotka ovat pitäneet elämän elämisen arvoisena silloin, kun on tuntunut, ettei enää mikään auta. Ilman niitä tuskin tässä olisin.

HOW IT ALL BEGAN
 
Love. to animals started when I was a little girl. At home I got to experience unpleasant situations head of family alcoholism and animal encounters. This made an indelible mark on the heart of a small child, who sent a message no will never do any harm either four or two-legged. I still remember them tears in my eyes
 
My first own dog was when I lived in Tampere in Pispala with my son in 1978. Neighbor was giving up his own German shepherd dog 4 months old, in their opinion, it is boisterous. I got a dog for a few days in order to see how  would go to           . Coexistence was wonderful and effortless. I was already prepared for the new owner of the dog, but the young couple changed his mind and wanted the dog back. Maybe I boasted well past time too.
 
The spark had been ignited. There was nothing else, than to look for a new puppy. Found a big litter  in Lempäälä 7 males 1 female. Girl, was small and it was the heart beat to see if it would become my puppies. My son 7 years fell in love with of that little rascal and so it came to us. 
The neighbor wanted his name "PITI"
 
Piti is: 4 and a half months old  was taken to a doctor because of the stiffness of the hind legs. Little puppy was left on the table. There was no acetabulum at all. It seemed that the my heart ripped out of your chest. The doctor Suggested abundant lime month period , but I could not tease a dog, because it would only have been a pain. month
where do they acetabulum would come. when them had not been (I cry when I write this, so much it hurts.)
 
Then not I understood it, but later I thought that the small puppy food is not cooked whole potatoes and milk. This kind of food was puppies behind a fence and probably not any other food
 
Again, in search of a new puppy. Daylight found the Ukonkallion kennel. Ukonkallion Fatima a real heartbreaker   
The dog was very docile and co-educational trip, we started TPKH in Tampere, Finland. Mentors were Tarmo Nieminen and Nils-Erik Tagström. Many, many thanks to them. No one understood the Tpkh us to kick the test, even if the dog learned less than a year old, all the winners class movements.
 
Then we moved to in  Äänekoski. There, the family came Reiko Wenke, Extas Iinyx, Reiko Zarno. Wenkestä and Zarnosta then became the first parents of the litter. There, I started this dog world long distance. Visits to test, the show, which continues today, tomorrow, hopefully for a long time. 
 
Difficulties of life, the dogs were the ones who have made life worth living, when it seems that there is no longer any help. Without them, I would hardly here.
 
 Thank you my dog
©2017 Zemin kennel - suntuubi.com